käykää tuolla, jos ketään kiinnostaa típpaakaan.

upposin kaipuuseen

mieleen palas muistot kauniit

ajoilta menneiltä.

emmekö voisi palata eiliseen

unohtaa kaikki murheet

voisimme olla niinkuin ennen

ystäviä parhaimpia.

leikittäisiin kuin lapset

naurettaisiin, juteltaisiin

unohdettais kaikki paha

rakennettais oma maailma.

tulossa kuitenkin jo huominen

emme mennyttä pysty muuttamaan

tulevaisuuteen kuitenkin

pystymme vaikuttamaan.

jospa olisimme kuin eilen

ystävinä ikuisesti

kulkisimme omia menojamme

omassa maailmassamme.

Kerroin eräälle parhaimmalle kaverilleni tälläisen pienen salaisuuden, ja tietysti oletin, ettei tämä leviäisi heti eteenpäin. Ajattelin vielä mainita ja sanoa "Älä sitten kauheasti levitä." ja luulin että asia olisi näin okei. Sitten seuraavana päivänä kouluun tultuani tämän kaverini erittäin hyvä ystävä tuli puhumaan minulle juuri tästä "salaisuudesta." Kihisin oikein raivosta sillä luulin oikeasti, että paras ystävä olisi voinut olla luottamuksen arvoinen..

Kun sitten tämän ystäväni kanssa keskustelimme asiasta, hän vain sanoi: "sanoit ettei tarvii kauheesti levittää!" Mielestäni lapsellista. Itse olisin ainakin ymmärtänyt vihjeen.. Minulle asia oli todella tärkeä ja loukkaannuin todella kun ystäväni vielä sanoi: "No eihän toi nyt ollu mikään iso juttu." Mutta eihän toiset voi tietää mitkä asiat joillekkin merkitsee!

Nykyään olemme kuitenkin ihan puheväleissä ja sovimme olevamme luokkatoverita.

Serkkuillamme on hevonen nimeltä Meikku. Näin sen ensimmäisen kerran ö.. tuossa viime viikonloppuna. Maailmassa ei voi olla kauniimpaa olentoa. Tuntui kuin murheet (mistä jo kirjoitin) olisivat valuneet pois. Olen itseasiassa päässyt jutun yli myös Meikun ansiosta.

Ensimmäisen kerran, kun sain luvan ratsastaa Meikulla olin aivan innoissani. Hain harjat ja vein sen suittavaksi. Pitkillä vedoilla harjasin Meikun aivan siistiksi sen nauttiessa. Kun tyttö sitten vihdoin kiilsi hain sen upean koulusatulan, huovan, suojat ja suitset, sekä tietenkin itselleni kypärän. (; Kaikki muu kävi rutiinilla, paitsi Meikku kenkkuili eikä antanu laittaa itselleen suitsia. Kun vihdoin olin saanut kaiken järjestykseen oli aika ratsautua. Heitin itseni selkään ja aloin kiertää peltoa. Tuntui kuin siitä olisi vain pari hassua päivää kun viimeksi olin ratsastanut, vaikka todellisuudessa siitä oli kulunut melkein neljä kuukautta.

Meikun askellus oli kevyttä, kuin olisi liidellyt maan päällä. Se käveli reippaasti ja kuunteli tarkkaan pohjeapujani sekä puhetta, ja heti kun tukeuduin liikaa kuolaimelle Meikku viskoi päätään. Rentouduin satulassa ja koitin myötäillä Meikun likkeitä. Tein pydähdyksiä, peruutuksia, voltteja, ympyröitä, taivutuksia, ravailin, sekä kokeilin myös väistöä. Tyttöhän kulki kuin unelma!

Sitten serkkujemme äiti antoi minun lähteä maastoon. Kaveriksi sain piskuisen ponin Mällin ja serkkumme Iidan. Käpyttelimme rauhassa hiekkatietä pitkin, kun Iida kysyi uskaltaisinko laukata. Naurahdin Iitulle: - Jaa että uskaltaisinko, ja annoin Meikulle laukka-avut. Se nosti kevyesti laukan käynnistä, ja kiihdytti kokoajan vauhtia. Nojauduin Meikun kaulallle, lisätäkseni vauhtia. Hetkenajan leijuimme halki peltojen ja maisemien, kunnes vihdoin hidastin. 24-vuotias Mälli laukkasi elämänsä innolla melkein perässämme, ja hidasti myös Meikun vierelle. Rauhassa kävelimme takaisin serkuille. Siellä pesimme hevoset, ja päästimme ne laitumelle. Tietenkin ne heti menivät kuraan piehtaroimaan.

---Katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän.<3---

Onneksi tästä päivästä on kohta kulunut jo aikaa, ja elämähän jatkuu. En aijo jäädä enään murehtimaan, se on mennyttä ja on vielä koko elämä edessä! Tahdon kuitenkin sanoa, että ilman Annaa, Nooraa, Enniä ja Hetaa en olisi selvinnyt asian ylitse, ja haluan kiittää teitä todella, että jaksoitte olla puolellani, sekä lohduttaa. Te olette todellisia ystäviä.<3

-Jotain tapahtui suhteemme aikana, sen takia pidämme etäisyyttä.
Tuntuu tavattoman ikävältä olla näin, yksin. 
Kaukana katseestasi.
Kaukana läheisyydestäsi. Tuntuu niin tyhjältä ilman sinua.
Onko tuo rakkaus kestävää, vaikka näin kävikin?
Kun palaamme toistemme luo, rakastatko minua yhä?

Tule taas luokseni.
Ilman tätä ikävää olisin jo pois, toisessa maailmassa.
Etsimässä sinunkaltaistasi, sinua.

Kenelläkään ei ole sinun sormenjälkiäsi, hymyäsi tai kävelytyyliäsi.
Vain siksi koska olet ainutlaatuinen.

-It's time to be a big girl now, and big girls don't cry.