Tämä koko juttu voi kuulostaa aivan hölmöltä, mutta..

Serkkuillamme on hevonen nimeltä Meikku. Näin sen ensimmäisen kerran ö.. tuossa viime viikonloppuna. Maailmassa ei voi olla kauniimpaa olentoa. Tuntui kuin murheet (mistä jo kirjoitin) olisivat valuneet pois. Olen itseasiassa päässyt jutun yli myös Meikun ansiosta.

Ensimmäisen kerran, kun sain luvan ratsastaa Meikulla olin aivan innoissani. Hain harjat ja vein sen suittavaksi. Pitkillä vedoilla harjasin Meikun aivan siistiksi sen nauttiessa. Kun tyttö sitten vihdoin kiilsi hain sen upean koulusatulan, huovan, suojat ja suitset, sekä tietenkin itselleni kypärän. (; Kaikki muu kävi rutiinilla, paitsi Meikku kenkkuili eikä antanu laittaa itselleen suitsia. Kun vihdoin olin saanut kaiken järjestykseen oli aika ratsautua. Heitin itseni selkään ja aloin kiertää peltoa. Tuntui kuin siitä olisi vain pari hassua päivää kun viimeksi olin ratsastanut, vaikka todellisuudessa siitä oli kulunut melkein neljä kuukautta.

Meikun askellus oli kevyttä, kuin olisi liidellyt maan päällä. Se käveli reippaasti ja kuunteli tarkkaan pohjeapujani sekä puhetta, ja heti kun tukeuduin liikaa kuolaimelle Meikku viskoi päätään. Rentouduin satulassa ja koitin myötäillä Meikun likkeitä. Tein pydähdyksiä, peruutuksia, voltteja, ympyröitä, taivutuksia, ravailin, sekä kokeilin myös väistöä. Tyttöhän kulki kuin unelma!

Sitten serkkujemme äiti antoi minun lähteä maastoon. Kaveriksi sain piskuisen ponin Mällin ja serkkumme Iidan. Käpyttelimme rauhassa hiekkatietä pitkin, kun Iida kysyi uskaltaisinko laukata. Naurahdin Iitulle: - Jaa että uskaltaisinko, ja annoin Meikulle laukka-avut. Se nosti kevyesti laukan käynnistä, ja kiihdytti kokoajan vauhtia. Nojauduin Meikun kaulallle, lisätäkseni vauhtia. Hetkenajan leijuimme halki peltojen ja maisemien, kunnes vihdoin hidastin. 24-vuotias Mälli laukkasi elämänsä innolla melkein perässämme, ja hidasti myös Meikun vierelle. Rauhassa kävelimme takaisin serkuille. Siellä pesimme hevoset, ja päästimme ne laitumelle. Tietenkin ne heti menivät kuraan piehtaroimaan.

---Katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän.<3---